Olen saanut
hyvän uutisen: minut on hyväksytty suorittamaan filosofian tohtorin tutkinto
Tampereen yliopistossa. Yhdestä unelmasta tulee siis totta, aloitan
jatko-opinnot virallisesti kevätlukukaudella 2015. Tämä ilahduttava vastaus
kuitenkin herättää lukuisia uusia kysymyksiä. Miten aion käytännössä edetä ja
pärjätä? Mistä saan rahoituksen tutkimukselleni ja milloin? Jos joudun pitkään
tekemään tutkimusta vain osa-aikaisesti ja hankkimaan toimeentuloni muilla
töillä, tuleeko tutkimuksesta mitään?
Tällaisen
tulevaisuuspeikon kohtaa varmasti moni vastavalmistunut ja varsinkin jotakin tavanomaisesta
päivätyöstä poikkeavaa suunnitteleva. Seuraavat kuukaudet, mahdollisesti vuodet
vaikuttavat epävarmoilta, kun taloudellinen turva on kiinni apurahoja
myöntävistä säätiöistä, joiden tukea useat muutkin tutkimusaiheitaan tai
taiteellisia projektejaan innokkaasti esittelevät ihmiset havittelevat.
Jotenkin tätä epävarmuutta täytyy kuitenkin oppia sietämään. Ehkä voi jopa koettaa
nauttia sen tuomasta vapaudesta.
Olen
pohtinut oman tulevaisuuteni epävarmuutta paljon tämän syksyn aikana. Huonona päivänä se
saattaa lannistaa ja luoda paniikkia omaan mieleen. Hyvänä päivänä taas
ymmärrän, ettei tilanne oikeastaan ole hassumpi. Vaikka apurahaa tai
työsuhdetta yliopistolla ei olisi helppo saada, olen kuitenkin iloinen siitä,
että mahdollisuuksia on. Tuntuu siltä, että kun luotan sopivan mahdollisuuden
ilmaantumiseen ja olen valppaana, niitä alkaakin ilmestyä toinen toisensa
takaa. Jos en saa yhtä apurahaa, ehkä saankin toisen tai sitä seuraavan. Tai
voi olla, että havaitsenkin jonkin ratkaisun, jota en aluksi olisi tullut
ajatelleeksikaan.
Tulevaisuuspeikot
on tehty voitettaviksi. Niiden kanssa painiskelun jälkeen näkee tilanteensa
taas tuoreemmin ja osaa ottaa uusia askeleita edellisiä
luottavaisemmin.
Loppuun vielä inhottavien tulevaisuuspeikkojen tilalle eräs peikko kirjallisuuden maailmasta: pikku peikko peikkuluinen Kirsi Kunnaksen runosta "Peikon kosioretki" (Tiitiäisen satupuu, 1956). Rakastettu kirjailija viettää 90-vuotis syntymäpäiväänsä vajaan kuukauden päästä, 14.12.2014.
Haa, vihdoinkin mäkin löysin tieni takaisin blogimaailmaan ja tänne! On kyllä suorastaan korvaamatonta, että joku toinen kipuilee näiden aivan samojen asioiden äärellä ja samassa tilanteessa, sillä vertaistukea parempaa juttua ei olekaan. :)
VastaaPoistaMun tulevaisuuspeikkoon kuuluu noiden työllistymis/rahoituskuvioiden lisäksi vielä se, että onko se itse tutkimuskaan sitten mistään kotoisin. Onko ollenkaan hyvä? Mitä, jos paljastuukin huijariksi? Ja kaikkea muuta järkevää :D Siksi tuo Kunnaksen peikko onkin ihana vastapaino.
Eli innolla oottelen jo sun seuraavia kirjoituksia!
Ps. Kirjoitin viime keväänä pelkotiloista myös! http://www.lily.fi/blogit/sokerikulho/pelkotilat-ja-ravistusliike
Kiva, että myös vertaistukea antavia lukijoita löytyy! :) Kyllähän tämä tutkijaksi ryhtyminen on aikamoinen hyppy kapealle oksalle keikkumaan ja aina ei sitä varmuutta pystyssä pysymiseen meinaa riittää. Nyt kuitenkin luottavaisin mielin ja uuden vuoden tarjoamalla puhdilla eteenpäin! Koitetaan karistella epävarmuudet vaikka tuonne pakkaseen yksinään peikkoilemaan! :)
VastaaPoista