Muistelijat, kokijat ja reflektoijat - Näkökulmia kirjallisuuteen ja muistamiseen

Kirjallisuus on monella tavalla yhteiskunnallinen alue. Kirjallisuuden yhteiskunnallisuutta ja kirjallisuuden kuvaamia yhteiskuntia voisi lähestyä monesta eri näkökulmasta. Kirjoituksessani lähestyn näitä kysymyksiä muistamisen näkökulmasta.

Muistamista voidaan pitää yhtenä keskeisenä, jollei keskeisimpänä, tapana muodostaa merkityksiä. Muistaminen ja muisti ovat myös kautta aikain kiehtoneet erilaisia tarinankertojia, taiteilijoita ja suuressa määrin myös tutkijoita. Nykypäivänä muisti onkin ajankohtainen ja laajasti eri tieteenaloja yhdistävä tutkimusalue, kuten esimerkiksi viime vuonna julkaistu artikkelikokoelma Memory in the Twenty-First Century (toim. Sebastian Groes 2016) osoittaa. Teos kerää yhteen uusia kriittisiä avauksia niin taiteilijoilta kuin humanistisilta aloilta, psykologiasta ja neurotieteistäkin.

Tässä yhteydessä haluan pohtia kirjallisuuden ja muistamisen suhdetta ja havainnollistaa, millainen tutkimuskohde muistaminen on kirjallisuustieteen näkökulmasta. Lähestyn myös kysymystä siitä, miten kirjallisuudessa esitetty muistaminen kytkeytyy yksilön ja yhteiskunnan väliseen suhteeseen.

Taustalla on artikkeliväitöskirjani, jossa tutkin muistamista menneisyyden kokemisen ja muistelun näkökulmasta tarkastelemalla esimerkiksi erilaisia muistelun metaforia Bo Carpelanin proosatuotannossa. Tekstianalyyttinen tutkimusmetodini yhdistelee narratologiaa, metaforateorioita ja temaattista analyysia.

Bo Carpelanin proosateoksista koostuvassa aineistossani tulee esille, kuinka kulttuurisesti muotoutuneet muistikäsitykset tematisoituvat kirjallisuudessa. Voidaan ensinnäkin ajatella kirjallisuuden toimivan ikään kuin muistamisen ja yhteiskunnassa ilmenevien muistikäsitysten peilinä. Yllä oleva kuva ilmentää antiikin puhujien käyttämää tilallista muistitekniikkaa. Myös länsimaisessa kirjallisuudessa on aina nykypäivään saakka elänyt jo antiikin Kreikassa syntynyt arkistometaforan traditio, jossa muistia kuvataan varastona, kirjastona, palatsina tai muuna säilövänä tilana. Esimerkiksi Carpelanin romaanissa Blad ur höstens arkiv (2011, suom. Lehtiä syksyn arkistosta) ajatus metaforisesta muistiarkistosta näkyy jo teoksen otsikossa. Arkistolla viitataan metaforan avulla päähenkilön muistiin, muistojen varastoon, jota hän elämänsä syksyssä selaa ja uudelleen järjestää.

Kirjallisuuden ja kulttuurisbiologisen ilmiön, kuten muistamisen, suhdetta ei kuitenkaan voi pelkistää pelkkään peilaamisen tai heijastamisen funktioon. Jens Brockmeier (2015) tuokin arkistometaforaa ja narratiivista muistikäsitystä käsittelevässä teoksessaan esille kaunokirjallisuuden arvon eräänlaisena laboratoriona. Kirjallisuus voidaan käsittää, kuvittelun alustana, jonka puitteissa tehdyt ekskursiot ihmismielen toimintaan ovat inspiroineet tieteellistä tutkimusta.

Kaunokirjallisen tutkimusaineistoni analyysissa näkyvät myös fiktion ja taiteen mahdollisuudet kuvantaa muistia. Kirjallisuus tarjoaa muistin kaltaiselle vaikeasti hahmotettavalle ilmiölle konkreettisen hahmon esimerkiksi arkistometaforan tai kertomuksen mallin avulla. Kohdeteoksissani muistaminen esitetään esimerkiksi päiväkirjametaforan avulla. Yhtäältä kyse on muistoja kirjankansien ja paperin raameihin säilövästä rakenteesta, toisaalta samalla subjektiivisen prosessin kautta muotoutuvasta kertomuksesta.

Kirjoittaminen toimii myös henkilöhahmon reflektoinnin ja muistamisen välineenä. Yhtä lailla voidaan kuitenkin ajatella, että kirjallisuus yleisemmällä tasolla toimii näiden fiktion sisäisten henkilöiden lisäksi myös meidän, kirjallisuuden lukijoiden, muistelun välineenä. Kirjallisuus luo muistelun maaperää kierrättämällä kulttuurista ainesta, punoutumalla historian kulkuihin ja käsittelemällä inhimillisen kokemisen ja identiteetin kysymyksiä.

Aineistossani yhteiskunta hahmottuu enimmäkseen yksilön suhteena ympäristöön ja kulttuuriin. Kohdeteosteni fiktiivisissä maailmoissa yksilöt muistelevat, uppoutuvat kokemaan muistojaan uudelleen ja reflektoivat niiden suhdetta nykyhetkeen, yhteiskuntaan ja heitä ympäröivään historiaan. Romaanien Blad ur höstens arkiv, Berg (2005, suom. Kesän varjot), Benjamins bok (1997, suom. Benjamin) ja Urwind (1993, Alkutuuli) minäkertojien muistiarkistoihin suuntautuva muistelun prosessi kuvaa myös yksilön kokemusta asettumisesta yhteiskunnan reunoille ikään kuin ulkopuoliseksi tarkkailijaksi. Toisaalta voidaan ajatella sisäänpäin kääntymisen korostavan henkilökohtaisen identiteettiprosessin tärkeyttä. Muistoihin kääntyminen on osa jokaisen autobiografista prosessia, sitä kuka olemme. Kun yksilö löytää vastaukset omaa itseään koskeviin kysymyksiin, voi hän myös löytää paikkansa yhteisössä.

Osoitan tutkimuksessani, että kliseisinäkin pidetyt metaforiset mallit, kuten arkistometafora, voivat kirjallisuudessa yhä edelleen muuntua joustavasti kuvaamaan yksilön muistamisen prosesseja. Fiktiossa konkreettisen tilan raamit eivät pidättele, vaan katot voivat aueta, lattiat pettää ja seinät antaa periksi ilmentäen yksilön subjektiivista kokemusta.

Myös oheinen kuva on hyvä esimerkki siitä, millaisia keinoja taiteella ylipäätään on ilmaisuvoimaisesti hyödyntää kuluneina pidettyjä kielen ja ajattelun malleja. Kyseessä on Memory Palace –näyttelyn (2013) osana Lontoossa nähty taideteos, joka on rakennettu taiteilijan roskiin heittämistä muistoista puristetuista elementeistä. Teos herättää katsojassaan kriittisiä kysymyksiä siitä, mikä merkitys muistoilla on. Mistä meidän aikamme muistojen palatsit rakentuvat? Muistaminen on henkilökohtaista reflektointia. Toisaalta se on myös suuressa määrin yhteiskunnallinen ja kulttuurinen kysymys: Mikä on muistamisen arvoista? Mitä muistoja jätämme jälkeemme?

Teksti on koostettu 1.12.2017 Tampereen yliopiston Viestintätieteiden tiedekunnan Väitöskirjatutkijoiden päivässä pitämästäni esitelmästä. Tapahtuman esitelmät ottivat kantaa seuraavaan kysymykseen: Mistä puhumme, kun puhumme yhteiskunnasta?

Kuvalähteet:

Camillo, Giulio 1550, L'idea del Theatro: http://bourbakisme.blogspot.fi/2011/05/mp-memory-palace-giulio-camillo-lidea.html. Luettu 30.11.2017

Kessel, Erik 2013, Memory Palace -näyttely, Lontoo: https://www.huffingtonpost.com/2013/06/20/memory-palace-exhibition-renders-dystopian-world-with-trash-towers_n_3472189.html. Päivitetty 21.6.2013.